Silmät tyhjyyttä vuotaa,kuuletko enää?

Miks ihmisen täytyy olla välillä niin suunnattoman vahva? Niin vahva ettei siihen aina tunnu kykenevän?

Onneks elämässä on niitä ihmisiä,joita ilman ei ois järjissään. Mulle tehtiin synttärilahjaks video,joka oli niin ihana,että itkin vaan koko ajan...

..joskus tosiaan tarvii sitä,että joku sanoo susta hyviä puolia ja asioita. Niistä tulee hyvälle mielellä ja sitte sen tajuaa,että tosiaan ihmiset välittää.

Oon ite niin sosiaalinen ihminen,että tarviin vierelle melkein aina ihmisiä. En osaa olla yksin varsinkaan pitkiä aikoja tai olla puhumatta joistain asioista kenellekkään. Ymmärrän senki,että joillekkin ihmisille se ei oo helppoa,mutta mulle se on!

En nyt oikein tiiä tän postauksen tarkotusta,mutta tätä tekstiä vaan tulee. Mun päässä alko ajatukset ja tapahtumat menemään niin kovaa tahtia,että oli vaan pakko tulla kirjottamaan. Mää en täällä blogissa mitään kovin yksityisiä asioita ala puhumaan,mutta kerron päällisin puolin asioista ja se on mun mielestä ihan riittävästi.

Tässä tulee yks asia,mistä en oo kovin pahasti puhunu täällä,enkä aijo nytkään mitään pitkää sepostusta..! Mutta siis mun äiti kuoli 2010. Se oli mulle hirmu kova paikka,koska oon ollu oikeestaan aina äitin tyttö ja kertonu sille kaiken. Sitte yhtäkkiä vaan suuri osa elämästä lähti ja tuntu,ku ois alkanu uus vaihe elämässä. Nyt mää oon selvittäny sitä asiaa itelleni pari vuotta! Onneks mulla tosiaan on kaverit,jotka auttaa ja kuuntelee mua.Ja toisekseen onneks mulla on isä,joka pitää musta tosi hyvää huolta. Tuntuu vaan niin oudolta,ku tämän ikänen joutuu käsittelemään niin isoja asioita niin nuorena.

Mää oon muutenkin aika avuton. Mulle sattuu ja tapahtuu aina. Mulla on menny polvi,monta kertaa nilkka,lonkka,murtunu solisluu,sattunu sormeen ja leikattu umppari. Monta kertaa on tullu käytyä lääkärissä ja oltua sairaalassa. Kyynärsauvatki on ollu varmaan 5-6 kertaa.

On kai munki pakko puhua jotai ihastumisesta ja semmosesta. Eihän tää ois mitään ilman ripausta rakkautta.....

..tosiaan oon ollu monen monta kertaa ihastunu. Niinku varmaan ihan jokainen joskus on ollu! Oon seurustellukki aika monta kertaa,mutta yhen ainoan kerran mulla on ollu semmonen kunnon oikee olo.Seki seurustelu kumminki sitte loppu ja nyt oon viimesen vuoden ollu melkeimpä samassa kohassa.En osaa oikein enää antaa itteeni vietäväks...ehkäpä se vielä jonakin päivänä onnistuu taas.

Melko paljon mun elämään on mahtunu asioita ja tapahtumia. Tosi huonoja,mut myöski tosi hyviä! Tosiaanki kaverit on mulle aikalailla kaikki kaikessa ja 5 tyttöystävää tekee mun elämästä aika superia♥. Ei voi olla kovin huonoja päiviä ikinä,ku aina on joku kuka saa piristettyä päivää. Yritän myöski olla muille semmonen ihminen,jolle voi puhua,mutta sitä en tiiä oonko semmonen. Toivottavasti,ainakin toivon niin.
♥:veera