tunari

En oikein tiiä,että haluanko kirjottaa mitään. Oon niin masentuneella tuulella,mutta halusin silti pitää tätä meidän blogia vähän elossa. Kuvat on puhelimesta,koska yksinkertasesti ei mulla oo aikaa kuvata millään muulla. On pimeetä kun menee kouluun ja kun pääsee koulusta. Tuntuu ettei missää oo mitään järkeä. Olin tänään muutaman tunnin koulussa ja sitten menin terveyskeskukseen istumaan. Ootin monta tuntia ja onneksi ihanat kaverit tuli pelastamaan mut tulemalla sinne. Nyt meen sitte eteenpäin kyynärsauvojen ja särkylääkkeiden avulla. Ensviikon maanantaina ois lähtö Ranskaan ja Saksaan,mutta saa nähä tuleeko siitäkään nyt sitten mitään tän vammasen jalan kanssa. Siellä ois ohjelmassa super paljon kävelyä ja julkisten välineiden käyttöä ja kiireistä aikataulua. Kuulostaako hyvältä yhtälöltä kyynärsauvojen kanssa...? Nyt lopetan tämän tähän,koska muuten kaikille tulee paha mieli tätä lukiessa ! :)
♥-veera

Sinä näet sen kaiken minussa,mitä ei kukaan toinen rakasta

Rakastan,vaikka en sanokkaan sitä ääneen. Onko pakko valita ja tehä päätöksiä. Mitä pitää tehä,jos ei osaa tehä valintoja. En tiiä uskonko ja uskallanko. Ajattelen joka päivä eri tavalla. Mikä on oikein ja väärin. Miks kysymyksiä on niin paljon,mutta vastauksia ei yhtään. Minkä takia suhteet on niin vaikeita. Mun päässä ei liiku mikään,kun oon niin solmussa. Haluan olla onnellinen ilman mitään tämmösiä ongelmia. Jipun lauluissa sisältö on niin hyvin laulussa,ettei voi kun ihailla :'Sä olet mun eikä toiset voi sua repii itselleen'. Tekee mieli muuttaa pois tai olla jonkun aikaa mustassa säkissä. En tiiä miks,mutta kuulostais hyvältä ajatukselta.
Tässä ei ollu mitään järkeä taaskaan,kun tuntuu ettei mulla järkeä enää ookkaan. Kuvissa on mun uus puhelin,huomisen ranskankokeen sanat ja viimosessa kuvassa pitkästä aikaa punasin huulet.
♥:veera

isänpäivä

Ei tuu tavaks,että laittelisin joka päivä puhelinkuvia. Ei vaan oo tullu kuvailtua kameralla,kun on uus puhelin.Viime viikko oli koeviikko ja mulla oli ruotsin & englannin kokeet. Niistä kumpikaan ei varmaan menny mitenkään kovin hyvin,mutta toivottavasti läpi pääsen.Eilen oltiin Millan kanssa kattomassa cheerleadingin sm-karsintoja Jyväskylässä.Syötiin ihan  liikaa kaikkea epäterveellistä.
Tänään lähdettiin aamusta isänpäivä lounaalle ja tuli tottakai syötyä yli tarkotuksen.
Äsken täällä oli kauhea meno päällä,kun lapset leikki ja juos ympäri taloa.
Tuntuu kauheen vaikeelta kirjottaa nyt,joten taian jättää tään tähän. Palailen taas joku päivä tänne päivittelemään kuulumisia. Nyt alan kattomaan uuden jakson lukujärjestystä ja valmistautumaan huomiseen hammaslääkäriin :/
Niiin ja mut löytää instagramista -> veeraulrika
♥:veera

Mulla on niin kivinen tie ilman sua.Auki haavat sielusta se hiertää

Oon pyyhkiny tään tekstin vaikka kuinka monesti. En oikein tiiä,että mitä mun pitäis kirjottaa.Kirjotanko tästä päivästä vai viikonlopusta vai mistä. Oon rakastunu yhtiin ainoihin korviksiin,yhteen ainoaan hiustyyliin ja yhteen ainoaan tunteeseen. Ja voi kuinka kivaa olikaan olla perjantaina Millalla yötä ja puhua hänen kanssaan maailman kaikki (tai ainakin melkein kaikki) asiat läpi.Oltiin myös piristämässä Nooraa,kun hän oli tullut kotiin sairaalasta.Oli huippua olla tyttöporukalla ja kattoa kauhuelokuvaa.Voitte vaan kuvitella kuinka paljon ääntä lähtee viidestä tytöstä,jotka kiljuu yhtä aikaa.Pyöräiltiin myöskin vesisateessa ja katottiin lumottu lelukauppa-elokuvaa yhden kaverin luona.Mun tavotteena oli täks päiväks,että olisin lukenu kaikki englannin asiat läpi,mutta kuinka ollakkaan en oo saanu aikaseks mitään.Nyt voisin yrittää uudemman kerran jos joku hyvä ruoka edesauttais mua lukemaan...! Kivaa sunnuntai-iltaa kaikille ♥
-veera

voisinpa nähdä sinut vielä kerran

Selailin postauksia ja huomasin,että joku oli kommentoinut jonkun aikaa sitten,että voisinko tehdä postauksen mun äidistä.Ajattelin,että näin pyhäinpäivän takia voisin kirjoittaa jotakin,mutta kuvia äitistä en laita.
Eli mun äiti kuoli,kun olin 13 vuotias.Sitä ennen hän sairasti muutaman vuoden ja ne ajat oli välillä tosi rankkoja.Teki pahaa,kun näki tärkeän ihmisen huonontuvan hiljalleen.Kaikista pahimpia juttuja oli jotkut arkipäivän asiat.Niinkun esimerkiksi se,että äiti oli kirjottanu mulle aina allekirjoituksen kaikkiin papereihin.Sitten yhtenä päivänä menin pyytämään johonkin koulupaperiin allekirjoitusta ja hän sanoi,että 'jospa isä kirjoittais tällä kertaa allekirjoituksen,kun en minä ole niitä enää kohta sinulle kirjottamassa.' Se oli kamalaa,koska en ollu pienenä mikään isintyttö,vaan äitin kanssa hoidin kaikki asiat.
Loppuaikoina äiti oli tosi paljon sairaalassa ja hän ei voinut vaan olla enää kotona.Sairaalassa käyminen oli joka kerta yhtä rankkaa,mutta silti oli ihana nähdä oma äiti.Ihan viimesimpinä viikkoina en enää halunnu mennä sairaalaan,koska ei äiti ollu enää samannäkönen,kuin ennen.
Sitten yhtenä iltana olin veljen luona ja mun täti tuli sinne sanomaan,että mun täytyy lähteä hänen mukaan.Mentiin sairaalalle ja en tajunnu yhtään mitä oli tapahtumassa.Sitten täti soitti mun isälle ja kysy,että kannattaako mun enää mennä sinne.Sanoin,että halusin mennä ja niin sitten meninkin.En tajunnu,kuinka loppuvaiheessa kaikki oli ja järkytyin,kun menin sisään.Äiti ei ollukkaan enää tajuissaan,eikä tiennyt tästä maailmasta mitään.Silti se oli äiti,joka makasi siinä sairaalansängyssä.Pidin häntä kädestä kiinni ja ajattelin,että jollain ajatuksenvoimalla oisin saanut hänet heräämään.Oon niin onnellinen,että siellä oli sinä iltana niin paljon ihmisiä,ettei hänen tarvinnut olla yksin.Oltiin sitten sairaalassa jonkun aikaa ja lähdettiin nukkumaan tätin kanssa meille kotiin.Seuraavana aamuna heräsin ja tajusin,että kaikki ei oo normaalisti.Menin omasta huoneesta pois ja täti kerto mulle,että äiti oli kuollut viime yönä.Rauhallisesti,tuntematta kipua ja läheisten ollessa vierellä.Tuntu,että koko maailma ois murentunu,vaikka näin omin silmin,ettei hän oisi voinut enää kauaa elää.Onneks seurustelin tällön,koska en ois varmaan selvinnyt eteenpäin ilman mun silloista poikakaveria.Hän oli mulle tosi tärkeä ja puhuin hänelle kaikesta.
Seuraavat viikot äidin kuoleman jälkeen oli asioiden hoitamista ja hautajaisten järjestämistä.Hautajaiset on mun mielessä aina tietyin ajoin,koska se oli niin vaikeaa.Sillon tuli viimeinkin päähän,että ei äiti tule enää takasin.Hautaan laskeminen oli mun mielestä vaikein hetki,jonka oon koskaan kokenut.Hautajaispäivän selviämisessäkin autto se,että mun tärkeät ystävät ja poikakaveri oli siellä.
Vieläkin joinain hetkinä tulee semmosia tunnepurkauksia ja jotkut asiat tulee elävinä mieleen.Oon kumminkin sen ikänen tyttö,joka kaipaa välillä paljon semmosta esimerkkiä,joka äitistä tulisi.Onneks mulla on paljon ihmisiä,jotka auttaa mua vaikeina hetkinä ja korvaavat sitä aukkoa,joka äidistä jäi.Äiti on silti yhä osa mua ja tulee aina olemaan.

And God knows I'm not dying but I breathe now

Sesilia : Yks ihana tyty kävi meillä äsken pitkästä aikaa ! ♥ Ai että oli ikävä. Mun tekee ihan hullusti mieli jotain ihania maihareita, mutten löydä mistään kivoja ja tarpeeks pieniä jotka ei näyttäis moloilta mun jalassa. Ja mietin että pitäiskö leikata lyhyemmäks hiuksia ja värjätä tummemmiks? Nää nykyset kyrsii mua. Ja haluan jonkun kainaloo hihihi(nyt joku luulee että oon ihastunu,mutta ei, en ole.olisinki. ).Ja taas, Ellie Goulding, ah ♥

sittenkun onnellisuus tuntuu pursuavan laitojen yli,kaikki on varmaan hyvin?

Tunnen muuttuneeni,vaikka en ehkä ookkaan.

Ostin kauhupiilolinssit ja ne varmaan vaurioittaa mun silmät huomenna koulun halloweenjutuissa.

Mulla oli tänään äidinkielen koe ja luulen sen menneen ihan hyvin!

Sain ihanan kehun aamulla ja se sai mun päivän hyvin käyntiin.

Miten saisin oman suuni auki,kun haluan sanoa kauniita asioita toisille?
Eilen mun maailma sekottu ja ajattelin elämän olevan ihan hullua.
Viime yönä itkin ja mietin elämän monimutkaisuuksia.
Enkä mää vieläkään ymmärrä,mitä tapahtuu.
Leikittiin tänään koulussa lumella ja tunsin itteni niin kypsäks.
Osasin tehä myös hienon lentokonebumerangin referaattimonisteesta.
Nyt mun pitäis oikeastaan olla suihkussa ja tekemässä läksyjä kahvikuppi kädessä.
Laitan tähän postaukseen muutaman mustavalkosen kuvan,koska mulla ei oo muita kuvia,kun ei ollu tarkotuksena tulla tänään edes postailemaan.Kirjotan tän oikeastaan marraskuun ensimmäisen päivän takia!Ja kuinka paljon ootankaan sitä,että pääsen nukkumaan ja ajattelemaan häntä.
♥-veera