kuin hullu huudan rakkauteni perään

Mun hirmu runsas kuvasaldo tältä päivältä.Koulussa oli hauskaa,koska mulla ei ollu muutakun 3 tuntia.Pistelin kavereita nuppineulalla ja kyllä olen lukiossa!Nauroin ihan tyhmille jutuille ja välillä tuntu ettei saa happea.On niin huippua oppia tuntemaan ihmisiä paremmin ja voi kuinka kivaa elämä onkaan..Mua on hymyilyttäny koko päivän,vaikka pikkusen meinaskin kyyneleet tulla otsatukan leikkaamisen jälkeen.Hetken mielijohteille ei vaan voi mitään.Huomenna ois äidinkielen koe ja sen jälkeen lähen Maijan kanssa Jyväskylään.Mun piti olla ostolakossa siihen asti,kun lähen Ranskaan & Saksaan,mutta kai siitä voi vähän lipsua.Nyt lähen suihkuun,jos sieltä tulis lämmintä vettä ja yritän alkaa nukkumaan niin,että heräisin huomenaamuna puol 7 ongelmitta. Tänäaamuna oli nimittäin ehkä 10 sekunnista kiinni,etten myöhästyny linkistä.Oon niin varma,että jonain aamuna linkki vielä livahtaa just mun ohitte.
♥:veera

tekisi en toisin jos voisin,en nyt tai milloinkaan.

Kun ihminen ei osaa hiljentää tahtia,niin on sanomattakin selvää,että jossain vaiheessa se tahti hiljenee väkisin.Mulle kävi niin torstaina koulussa ja seuraavat kolme päivää olinkin sairaalassa.Tekemättä mitään makasin sängyssä ja ajattelin,että miten jouduin tähän taas.Mua kävi kattomassa runsas joukko rakkaita ihmisiä ja tajusin kuinka tärkeitä ihmisiä mulla on.Rakastan ja luulen,että mua myös rakastetaan.Eikö se ookkin tärkeintä?Nyt yritän olla stressaamatta koeviikosta tai mistään muustakaan.Oon pari viikkoa treeneistä tauolla ja lepuutan itteäni.En halua mennä takasin sairaalaan monitoriseurantaan ja vänkräämään sairaalansänkyä eriasentoihin.
Mutta nyt mulla on taas hyvä olo.Mulla on paljon energiaa ja elämässä tapahtuu niin paljon kaikkea.Tajusin eilen kuinka paljon rakastankaan,kuinka paljon toisella on merkitystä,kuinka paljon pienikin ele merkihtee,kuinka maailma pysähtyy muutamiks sekunneiks ja kuinka paljon rakkautta voikaan tuntea.
♥:veera

It's gonna be colder, now you've forced open the door

Sesilia :Pitkästä aikaaa oon kotona ja saan edes hetken rauhottua ja olla vaan. Mulla on jotenki hämmentyny olo. Mitään ei oo tapahtunu joten mistä tää hassu tunne johtuu? Mä en tiiä onko tässä blogin kirjottamisessa mun kannalta enää mitään itua ja oonki miettiny tässä että lopettaisinko vai en. Tuntuu että treenit ja koulu vie oikeesti ihan kaiken mun ajasta. En kerkeä ees näkemään parasta ystävää kun tää varmaan eniten sitä tarttis. Ootan joulua niin paljon ja niin monesta syystä. Ensilumetkin sato jo maahan vaikka on vasta lokakuu, hurjaa. Eilen käytiin kattomassa paranormal activity 4 ja oli kyllä aika kumma leffa. Ei kovin hyvä mutta silti kiljuttiin siellä elokuvateatterissa ja pidettiin Jennin kanssa tyyliin koko ajan käsistä kii haha (-:  Mutta kaikesta huolimatta  kivaa syksyn (tai no talviko tää nyt on? )jatkoo teille ! Mä pidän varmaan ainakin hetken pientä hiljaiseloa tän blogin kanssa.

ps. jeee zek tokavika kuva, löysin tänään taas vähän täytettä mun neulevarastoon kirpparilta!
Ja toi kappale, mua rupee aina itkettää kun kuuntelen tota, koska se on niin ihana ♥

kahdesneljäs

Voisin itkeä onnenkyyneleitä,koska pitkästä aikaa osaan olla onnellinen.Mulla on niin hyvä olo,että mikään ei tunnu pilaavan tätä.Valitan kyllä jokapäiväiset valitukseni silti koulussa,mutta mun sisällä on hyvä olo.Mulle ei oo tapahtunu mitään erikoista,joten ei tää siitä johdu.Tää johtuu siitä,että oon oppinu tulemaan pienistä asioista onnelliseks.Pidin sunnuntaina kummityttöä sylissä,kun hänelle annettiin nimi.Sydämmessä oli lämmin olo,eikä mua jännittänytkään,vaikka aluks niin ajattelin.
Oon treenannu joka päivä tällä viikolla ja huomenna taas odottais jonkunmoiset harjotukset.Mun jalat huutaa ja mua naurattaa,kun tuntuu etten osaa yhtikäs mitään.Mun päivä veny esimerkiks eilen niin pitkäks,että en ehtiny tulla postaamaan.Nytkään mulla ei oo kummosia kuvia,eikä tekstinajatusta.En voi luvata,että tuun postaamaan lähiaikoina,koska mulla on koulujuttuja joita pitäis tehä.
Yritän elää liikoja huolehtimatta ja yritän saada joistain asioista valosempia,kun mitä ne on.Yritän selviytyä tunnehaaksirikosta ja sydämenpysäyttävistä hetkistä,joita tulee aina,kun niitä vähiten oottaa.Nyt meen oottamaan saunan kypsymistä ja hankkiutumaan eroon tästä takkutukasta.
♥:minä

You were like home to me

Rakastan tuota laulua.Oon kuunnellu sitä koko ajan ja joka kerta se vaan paranee.
Treenejä on ollu oikeestaan joka päivä ja oonki ollu kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina.Aattelin loman alussa,että nukun joka päivä 12,mutta ei niin oo tapahtunu varmaan yhtenäkään päivänä.
Eilen olin kahen tyttösen kanssa istumassa hesessä ja eväsretkellä kaupassa.
Eilen illalla Sesse tuli meille yöks ja joutu lähtemää tänäaamuna jo aikasi,ku lähin harkkoihin.Oli kivaa höpöttää vaan ja olla tekemättä oikeestaan mitään.
Nyt oottelen,että Milla tulee pelastamaan mut,ettei mun tarvii olla yksin kotona.
Huomisellekkin ois jo suunnitelmia,kuten myös lauantaille ja sunnuntaille.Saisko tätä lomaa vielä viikon lisää?
Tuntuu,että voisin istua tässä vaikka koko illan ja kuunnella vaan musiikkia ja kirjottaa kaikkea mitä mun päässä liikkuu.Mulle on tapahtunu niin paljon outoja asioita vähän ajan sisällä.Ihan uusia ihmisiä astuu elämään tuosta vaan.Ei nyt kovin syvälle elämään,mutta kumminkin tulee kurkistelemaan mun ovista sisään.Yritin keksiä semmosen esimerkin,että ymmärrätte mitä tarkotan.En sitte tiiä onnistuinko? 

Ostettiin 12 pulloa appelsiinimehua,joten meen juomaan sitä.Palataan  taas (ehkä jopa uusien kuvien kanssa).Hauskaa viikonloppua ♥

-veera

"Kyllä sinä tiedät.Että minä näen vain sinut"

Sesilia: Mun syysloman alkuun on kuulunu paljon hyvää. Eilen olin ehkä onnellisempi kun pitkään aikaan. Sain entiseltä luokkalaiselta yllätyksenä viestin ja vaiheltiin siinä kännykän välityksellä pitkästä aikaa vähän kuulumisia. Tuntuu niin ihanalta kun joku jaksaa yhtäkkiä piristää päivää viestillä. Illalla mentiin sitten kaveriporukalla istumaan iltaaa. Jopa puolentunnin makaaminen jääkylmällä terassilla keskellä yötä  ei saanu iltaa piloille...( t.piilosta leikkivät lapsoset. ). Ja tiedättekö tunteen kun joku, jota ootte ikävöiny tuleekin yhtäkkiä kaupassa vastaan ? Mua rupes oikeesti itkettämään kun näin Annin. Niin kauan aikaa sitte ollaan viimeks nähty ! Tajusin, että vaikka joskus olo tuntuukin niin kurjalle ja turhautuneelle että tekee mieli vaan itkeä pillittää koko päivä, on silti niin paljon pieniä tekoja ja asioita jotka saa mut  onnelliseks ♥  :--) Yksi asia joka kyllä vähän pilaa tunnelmaa, on tää jumatsun syysflunssa...toivottavasti tää jättää mut pian rauhaan.

Ekassa kuvassa muuten mun uus reppu ! Vihdoin löysin tilavan ja aika halvankin vielä. Tokassa kuvassa ihanin kohta Tuhat loistavaa aurinkoa- kirjasta. Toi kirja on oikeesti niin hyvä että kannattaa lukee ! Mut toi on ainakin saanu miettimään  paljon kaikenlaista.

kukaan muu ei tunne minua niin kuin sinä

Sitte kun ei oo kuvia,niin tekstiä tulis. Tämän takia ooon tylsä ja teen vanhoista kuvista kollaaseja.
Musta tuntuu,että mää vaan juoksen. Meen paikasta toiseen pää tyhjää täynnä. Eilen ihastuin pelaamiseen ja vähän johonkin muuhunki (milla ja ruusa te tiijätte). Skootterin kyydissä istuminen tuolla pakkasessa ei oo kyllä kovin mukavaa.
Oon harjotellu syömään leipää ilman voita,koska eilen oli ruokapalaveri ja yritin ottaa opikseni ees joitain tapoja.
Mun pitäis nähä monia ihmisiä ja en tiiä miten aikataulutan elämäni. Oon hirveen huono suunnittelemaan tulevaa.Huomenna lähen siskolle ja  viikon päästä on ristiäiset..sylikummina oleminen vähän pelottaa,mutta eiköhän se siitä mene!
Ranskan ja Saksan matkaan on enää vähän yli kuukaus ja mua jännittää ihan kamalan paljon. En tiie miten tuun selviämään siellä,koska mun ranskan-tai englanninkielen taito ei oo mikään hirveen hyvä.
Päätin,että en kirjota tässä postauksessa mitään herkästä tunnepuolesta,mutta pakko sanoa,että syksy on tään kaiken takana.Ei mulla ois ikävä,enkä rakastais,jos ei ois syksy.Uskottelen näin itelleni,vaikka ei se ehkä ihan totta ookkaan.
♥:veera

jäädynpalellunkylmetyn tahdon kesän ja pään ilman stressiä

Sesilia: Toivon kovasti että olis toi lämmin kesäilta mikä jälkimmäisessä  kuvassa .Ei stressiä eikä huolta mistään. Ei tarvinnu kun vetästä olkihattu päähän. Mutta ei, nyt on lokakuu ja käytän mun uutta talvitakkia. Ihan mielelläni kylläkin, koska kerranki löyty mieleinen! Valitettavasti kyseinen kauppa on nimeltään H&M ja ehkä jokatoisella vastaantulijalla on samanlainen, mutta who cares?

Katson häntä hiljaa, tiedä muuta en.On kaunis ihminen

Täällä sitä taas kirjotellaan maha täynnä kaakaota.Tajusin tänään,että oon viimesen kuukauden aikana juonu suunnilleen joka päivä vähintään yhen kupposen kahvia.
Mun kolme viimestä päivää on ollu ihan hurjan kivoja.Perjantaiaamuna startattiin seittemältä aamulla kohti Helsinkiä kulttuurimatkalle.Siellä oli ihan älyttömän hauskaa,vaikkakin sateenvarjojen kanssa tarpominen keskellä ihmispaljoutta ei ollu kovin mukavaa.Voin vaan kuvitella miltä 8 landetyttöä näytti paikkakuntalaisten mielestä.
Illalla mentiin oopperaan ja se oli mielenkiintonen ja oikeesti hyvä!Ajateltiin tyttöjen kanssa,että sitte jos meillä joskus tulevaisuudessa on lapsia,niin me sivistytetään niitä viemällä ne oopperaan.(kauheen hankalalta tuntuu nyt kirjottaa lauseita)
Lähettiin Helsingistä kotiinpäin joskus puol 11 (?) ja olin kotona joskus puol 3 jälkeen.
Eilen iltapäivällä menin kuuntelemaan kummitädin kuoron levynjulkaisemistilaisuutta ja änkesin päälleni mekon,vaikka ei ois tehny yhtään mieli.Iltasella sitte Ruusa tuli hakemaan mut Millalle viettämään tyttöjeniltaa.Syötiin euron juustoja ja kaikkea muutaki epäterveellistä..Tänäaamuna mun piti tosiaan mennä salille klo 11,mutta heräsinki vasta puol 12!
Huomenna mulla on hammaslääkäri eikä tekis yhtään mieli mennä sinne..
Nyt lähen siivoomaan asuntoa ja sen jälkeen mun ilta taitaakin koostua koulujutuista.Englannin aine pitäis kirjottaa huomiseks,enkä yhtään tiiä miten se tulee onnistumaan.
Hirveesti pointseja niille,ketkä jaksaa tään lukea.
Kivaa viikonlopunloppua ♥
(mulla oli hirveen hyvä blogiotsikko yks päivä päässä,mutta empähä mää sitä enää muista)
-veera

06102012

kirppislöytöjä

Sesilia: Huh. En tiedä mistä alottaisin. Ois niin paljon mistä halusin kirjottaa, mutten osaa muotoilla mitään. Ehkä oon sitten vaan kirjottamatta. Pakko kysyä teiltä, että tiedättekö tunteen kun meet täyteen linkkiin eikä missään näy vapaita paikkoja ja ihmiset mulkaisee viestiks ettei hänen viressään ainakaan ole tilaa muuta kun omalle laukulleen? Se jos joku on ärsyttävää.
 Pian on jo syysloma, en kyllä itseasiassa oota sitä kovinkaan innolla,koska tiedän et tulossa on mahottoman raskas treeniputki. Noo mutta toivottavasti kova työ tuottaa tulosta. Sehän nähään sit SM-karsinnoissa JYVÄSKYLÄSSÄ! Jännittää jo nyt enemmän kun sielu sietää.

Tein muutamaviikko sitten instagramin! Mut löytää sieltä nimellä sesiliasesilia (kovin kekseliäs nimimerkki :---D )