feelings

Sesilia: Mua pyydettiin tekemään postausta mun koulujenalkufiiliksistä.En todellakaan tiedä mistä alottasin, koska mun päässä pyörii oikeesti tuhansia asioita.

Ensinnäkää en voi uskoa meneväni lukioon. Vastahan mä pikkusen päälle metrin mittanen tyttö lähdin snoopy-reppu selässä ja polkkatukka heiluen kouluun. Se oli jännä päivä se, mutta tunsinhan mä melkeimpä kaikki mun seittemän luokkalaista jo valmiiks. Ja Veera oli tietysti turvana.

Yläasteella tutustuin ihan mahtaviin ihmisiin ja  olin onnellinen. Koulussa pysty olemaan aina niin oma ittensä. Meille muodostu myös maailman paras kaveriporukka !  Enää en nää niitä samoja kasvoja kovinkaan usein. Osan kanssa olin samalla luokalla 9-vuotta, joten oli vaikee luopua sellasista ihmisistä.

Melkeimpä kaikilla mun täkäläisillä kavereilla alko jo tänään koulu ,ja heti herätessä mulle tuli jotenki hassun orpo olo. Itelläni alkaa vasta ensviikolla, ja voitte vaan kuvitella miten mua jännittää mennä sinne. En tunne sieltä kun muutaman ihmisen, ja muutama puolituttu kasvo saattaa tulla vastaan. Mutta sitä mä haluankin. Sitä, että nään uusia kasvoja.

Vaikeinta tässä on varmaan se, että ensimmäistä kertaa meen kouluun ilman Veeraa? Aina ollaan istuttu vierekkäin ja höpötelty tyhmiä, niinkun Veera jo sanoki edellisessä postauksessa.Se on oikeesti tosi iso muutos, ei sitä varmaan moni tajua. Toivottavasti me silti nähään niin usein kun mahollista.

Opiskelun osalta en oo miettiny koko koulua nyt kesälomalla ollenkaan. En oo ikinä oikeestaan ottanu mitään kamalaa stressiä koulusta, mutta oon silti pärjänny ihan hyvin.

ps. OSTIN UUDEN PUHELIMEN ! hyvästi nokia 3310... matopeliä tulee ikävä ♥