It's a little bit funny this feeling inside

Otan pääni irti ja laitan sen hetkeks tuulettumaan ulos. Meen peiton alle nukkumaan vuodeks ja herään uudestisyntyneenä. Muutan kauas pois,vaikka helpompi ois selvitellä asioita. Nyt mulla ei oo hyvä olo. Se katos jonnekkin. En haluu esittää tän kirjottamisen kautta,että mulla ois kaikki hyvin,ku niin ei vaan oo. Ei oo sattunu mitään suurta,mut semmosta kumminki,mikä saa mun olon tämmöseks. Kyllä tää tästä menee ohi muutamassa päivässä,eikö vaan? Ja mistä revin puhtia,ku sitä ei löydy nyt mistään? Entäs energiaa siivoomiseen ja läksyjen tekemiseen?Onneks on tapahtunu myös jotain ihanaa. Syntyi pieni ja sulonen asukas tähän maailmaan. Nyt mun pitäis olla suihkussa,tekemässä läksyjä,siivoomassa,syömässä ja kello on jo kohta puol 10. Aamulla pitäis mennä kouluun ja arki alkaa taas. Oli ihana nukkua tänään Sessen kanssa kahteentoista ja ihana tunne oli,kun ties ettei tarvii lähteä minnekkään. Sunnuntait on pahimpia ja parhaita. Yritän postata ensviikolla mahollisimman monesti,vaikka mulla onki pitkiä päiviä,ku koulu ja treenit valtaa mun päivät. Olipas oudosti muotoiltu lause. Hui,ulkoa kuuluu pauke..toivottavasti sorsat osaa mennä piiloo,etteivät kuole ! ♥
-veera