Mun oli pakko tulla vielä kirjottamaan tänne,koska oon miettiny koko illan mun päässä kaikkia juttuja. Kaikki lähti siitä,ku kokosin Ikeasta ostettua lamppua..Se oli kovan työn takana. Hain meijän alakerrasta ruuvimeisselin ja tottakai kaaduin portaissa ! Mun pikkurilliin sattu ihan syötävästi ja se oli iha punane :( Loppujenlopuks pääsin kokoamaan sitä lamppua. Meinasin menettää hermoni lopullisesti,ku oli kolmea erilaista palaa,joista piti koota ympyränmuotoinen lamppu. Tein sen monta kertaa alusta alkaen uusiks. Aina,ku sai yhen kohan nii toine lähti irti ja sittekku jalalla piti yhtä kohtaa kiinni ja kädellä toista nii kolmas kohta napsahti auki. Sain sen sitte ties kuinka monennella kerralla valmiiks ja olin niin onnellinen. Siinä sitte samalla mietin sitä miten vaikea on yhen ihmisen tehä kahden ihmisen välisessä suhteessa ratkasuja. Vähän niinku tossa lampussa oli vaikeeta saada moni kohta pysymään yhtä aikaa kunnossa yksin. On niin vaikeeta yrittää liikkua eteenpäin tai taaksepäin suhteessa,jossa ei tiiä mitä pitäis oikeesti tehä. Niin helppoa on vaa olla miettimättä mitään,mutta kuinka kauan semmosta epätietosuutta sitte oikeesti jaksaa? Tahtosin jonkun taidon,jolla voisin aina löytää oikeita keinoja kaikkiin tilanteisiin. On niin helppo tuhota ja pilata kaikki tekemällä tai sanomalla jotain tyhmää. Ei sen tarvihe olla iso asia,millä toista satuttaa/loukkaa. Saatoin loukata eilen ihmistä pienellä asialla,mutta sen merkitys tais sitte olla suurempi,ku sitä siinä hetkessä tajuskaan. Tää lamppu juttu ei nyt ees oikeestaan liittyny tähän,mutta se mut sai ajattelemaan asioita !

'Mitä tahansa teet,mitä tahansa ajattelet,hän on aina mielessäsi.'

kuvat we♥it

♥:veera