En osaa arvioida. Poljin tänään kauheella kiireellä töihin ja olin siellä puoltuntia ajoissa. Hyllytin koko päivän tavaroita. Juhannusviikko ja voi varmaan arvellakki,että ihmisiä on iha helskusti liikenteessä. Töitten jälkeen poljin ukkosta karkuun. Ajoin pyörällä ja mopopoikakaveri työnti mua polkupyöränpyörästä. Ajoin siis huisin kovaa ja pelotti vähäse ku salamia välkky ja jyris. Menin veljelle evakkoon ja olin siellä jonku aikaa. Mun tekee mieli pysäyttää aika ja käyä läpi tilanne missä meen tällä hetkellä. Ei taia onnistua,vaikka sitä kuinka yrittäiski. Minkä takia ihmisen on vaikeeta lopettaa onnellisuuteen pyrkiminen ja olla vaan onnellinen? Elämässä on paljon hyviä asioita,mutta silti ite ainaki aattelen,että mikä vois olla paremmi ja mietin ihan liikaa tulevaa. Vois koittaa tyhjentää pään ja antaa vaan mennä miettimättä sen suurempia strategioita mitä vois tapahtua. Tapahtuu mitä tapahtuu ja that's it. Ja ihastumine rakastumine tykästymine on vaarallista. Pelkään satuttavani itteni taas. Nyt lähen ulos tonne suurenmoiseen ilta-auringonpaisteeseen ♥ Kivsua viikonalkua kaikille (;
-veera |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti