I want to hear your voice, it sounded fine

luin tänään blogeja ja kuuntelin tämän,ku tää oli linkattuna. oon ihan rakastunu
Mulla on maailman oudoin olo ollu tänään. Mua on itkettäny,vaikka siihen ei oo oikein mitään syytä. Mua on naurattanu ja hymyilyttäny,vaikka siihenkään ei oo ollu mitään erityistä syytä. Mun sisällä tuntuu oudolta ja osaks se varmaa johtuu siitä,että mulla alkaa huomenna lukio. On niin outoa jättää vanhat tietyt kuviot ja alkaa itsenäistymään ja hoitamaan asioita yksin. En voi enää puhua Sessen kanssa joka ikinen tunti jostain mikä ei liity mitenkään tunnin aiheeseen. Tähän syy on se,että Sesse ei oo enää samassa koulussa mun kanssa.9 vuotta oltiin samalla luokalla ja istuttiin melkein aina vierekkäin tunnilla. Oon itkeny monesti,ku on tullu muistoja mieleen kouluajoilta. Ei Sesse nyt minnekkään maailman ääriin oo menossa,mutta se on outoa,ku ennen näki oikeestaan joka päivä. Nyt saattaa mennä viikkoja,ettei nähä. Samaan aikaan tän kaiken keskellä mulla on nälkä ja mun pitäis mennä tekemään ruokaa. Ulkona tuulee ja sataa. Poljin tänään Sesseltä kotiin aamulla vesisateessa ja vastatuulessa. Olin kotiintullessa ihan märkä ja paleli. Keitin kahvia ja aloin lukemaan blogeja. Aloin kirjottamaan tätä tekstiä,jossa ei oo päätä eikä häntää. Ei mun ajatuksetkaan tällä hetkellä oo oikein selvät,nii miten tästä tekstistä vois tulla selvää? Oon rakastunu tän aamun aikana moniin uusiin kappaleisiin. Ja vielä yks juttu. Oon ylpee itestäni,ku oon oppinu olemaan stressaamatta ihan niin paljoa,ku yleensä. Mietin vähemmän asioita,ku ennen. Vieläki oon vähä yliherkkä joissain tilanteissa,mutta opin koko ajan. Oon tänään yksin kotona melkein koko päivän ja saan löhöilyaikaa. Illalla tulee kylläkin hoitoon pikkumies,mutta siitä ei kovin paljoo rasitetta ole. Ja kiitos teille,ku ootte alkanu kommentoimaan enemmän meijän blogiin ! (:
Nyt alan laittamaan itelleni ruokaa,etten kuole nälkään.

-veera