kahdesneljäs

Voisin itkeä onnenkyyneleitä,koska pitkästä aikaa osaan olla onnellinen.Mulla on niin hyvä olo,että mikään ei tunnu pilaavan tätä.Valitan kyllä jokapäiväiset valitukseni silti koulussa,mutta mun sisällä on hyvä olo.Mulle ei oo tapahtunu mitään erikoista,joten ei tää siitä johdu.Tää johtuu siitä,että oon oppinu tulemaan pienistä asioista onnelliseks.Pidin sunnuntaina kummityttöä sylissä,kun hänelle annettiin nimi.Sydämmessä oli lämmin olo,eikä mua jännittänytkään,vaikka aluks niin ajattelin.
Oon treenannu joka päivä tällä viikolla ja huomenna taas odottais jonkunmoiset harjotukset.Mun jalat huutaa ja mua naurattaa,kun tuntuu etten osaa yhtikäs mitään.Mun päivä veny esimerkiks eilen niin pitkäks,että en ehtiny tulla postaamaan.Nytkään mulla ei oo kummosia kuvia,eikä tekstinajatusta.En voi luvata,että tuun postaamaan lähiaikoina,koska mulla on koulujuttuja joita pitäis tehä.
Yritän elää liikoja huolehtimatta ja yritän saada joistain asioista valosempia,kun mitä ne on.Yritän selviytyä tunnehaaksirikosta ja sydämenpysäyttävistä hetkistä,joita tulee aina,kun niitä vähiten oottaa.Nyt meen oottamaan saunan kypsymistä ja hankkiutumaan eroon tästä takkutukasta.
♥:minä