Kun ihminen ei osaa hiljentää tahtia,niin on sanomattakin selvää,että jossain vaiheessa se tahti hiljenee väkisin.Mulle kävi niin torstaina koulussa ja seuraavat kolme päivää olinkin sairaalassa.Tekemättä mitään makasin sängyssä ja ajattelin,että miten jouduin tähän taas.Mua kävi kattomassa runsas joukko rakkaita ihmisiä ja tajusin kuinka tärkeitä ihmisiä mulla on.Rakastan ja luulen,että mua myös rakastetaan.Eikö se ookkin tärkeintä?Nyt yritän olla stressaamatta koeviikosta tai mistään muustakaan.Oon pari viikkoa treeneistä tauolla ja lepuutan itteäni.En halua mennä takasin sairaalaan monitoriseurantaan ja vänkräämään sairaalansänkyä eriasentoihin.
Mutta nyt mulla on taas hyvä olo.Mulla on paljon energiaa ja elämässä tapahtuu niin paljon kaikkea.Tajusin eilen kuinka paljon rakastankaan,kuinka paljon toisella on merkitystä,kuinka paljon pienikin ele merkihtee,kuinka maailma pysähtyy muutamiks sekunneiks ja kuinka paljon rakkautta voikaan tuntea.
♥:veera
7 kommenttia:
Ihanaa että oot taas kunnossa♥♥ Hahah onkos meidän värityskirja päässy jo käyttöön.... :-D
niimpä!!on ihana olla kunnossa :) Väritin mää joitain kuvia sieltä,kiitos vielä♥
♥ vahva naiseni :)
Aivan ihana blogi sulla ja liityn ehdottomasti lukijaksi! käy ihmeessä myös tsekkaamassa mun blogi, jos kiinnostaa :)
<3: http://blomqvistsofia.blogspot.fi
Kiitos tosi paljon !! Meen kattomaan sun blogia :)
Veera oot niin ihana kun kirjotat :) ja hyvä kun oot nyt kunnossa, kyllä se siitä :)) ihana tämä teksti !
Voi kiitos Jatta!!:)
Lähetä kommentti