Rakastan,vaikka en sanokkaan sitä ääneen. Onko pakko valita ja tehä päätöksiä. Mitä pitää tehä,jos ei osaa tehä valintoja. En tiiä uskonko ja uskallanko. Ajattelen joka päivä eri tavalla. Mikä on oikein ja väärin. Miks kysymyksiä on niin paljon,mutta vastauksia ei yhtään. Minkä takia suhteet on niin vaikeita. Mun päässä ei liiku mikään,kun oon niin solmussa. Haluan olla onnellinen ilman mitään tämmösiä ongelmia. Jipun lauluissa sisältö on niin hyvin laulussa,ettei voi kun ihailla :'Sä olet mun eikä toiset voi sua repii itselleen'. Tekee mieli muuttaa pois tai olla jonkun aikaa mustassa säkissä. En tiiä miks,mutta kuulostais hyvältä ajatukselta.
Tässä ei ollu mitään järkeä taaskaan,kun tuntuu ettei mulla järkeä enää ookkaan. Kuvissa on mun uus puhelin,huomisen ranskankokeen sanat ja viimosessa kuvassa pitkästä aikaa punasin huulet.
♥:veera
2 kommenttia:
Voin antaa yhen neuvon. Elä päivä kerrallaan älä ajattele tulevaa mene vain mukana :) niin minä yleensä teen.
Kiitos neuvosta. Tuo on kyllä totta,jos vaan osaisikin elää noin ! (:
Lähetä kommentti