kukaan muu ei tunne minua niin kuin sinä

Sitte kun ei oo kuvia,niin tekstiä tulis. Tämän takia ooon tylsä ja teen vanhoista kuvista kollaaseja.
Musta tuntuu,että mää vaan juoksen. Meen paikasta toiseen pää tyhjää täynnä. Eilen ihastuin pelaamiseen ja vähän johonkin muuhunki (milla ja ruusa te tiijätte). Skootterin kyydissä istuminen tuolla pakkasessa ei oo kyllä kovin mukavaa.
Oon harjotellu syömään leipää ilman voita,koska eilen oli ruokapalaveri ja yritin ottaa opikseni ees joitain tapoja.
Mun pitäis nähä monia ihmisiä ja en tiiä miten aikataulutan elämäni. Oon hirveen huono suunnittelemaan tulevaa.Huomenna lähen siskolle ja  viikon päästä on ristiäiset..sylikummina oleminen vähän pelottaa,mutta eiköhän se siitä mene!
Ranskan ja Saksan matkaan on enää vähän yli kuukaus ja mua jännittää ihan kamalan paljon. En tiie miten tuun selviämään siellä,koska mun ranskan-tai englanninkielen taito ei oo mikään hirveen hyvä.
Päätin,että en kirjota tässä postauksessa mitään herkästä tunnepuolesta,mutta pakko sanoa,että syksy on tään kaiken takana.Ei mulla ois ikävä,enkä rakastais,jos ei ois syksy.Uskottelen näin itelleni,vaikka ei se ehkä ihan totta ookkaan.
♥:veera