Luin viimeviikolla kirjan,joka kertoi 13-vuotiaasta tytöstä,jonka äiti sairastui rintasyöpään.Se kirja oli raskas,mutta mun oli pakko lukea se.Vuodatin monet kerrat kyyneleitä ja luin vaan lisää ja lisää.Pystyin samaistumaan niin moneen kohtaan siinä kirjassa,että välillä tuntui kun ois lukenu kirjaa,joka kertoo omasta elämästä.Olin ihan hukassa sen lukemisen jälkeen.En tienny,mitä oisin tehny iltasin ennen nukkumaanmenoa.Tajusin myös,kui paljon asioita oisin tehny eritavalla sillon joskus.Ei sais jossitella,mutta en voi sille mitään.Vaihan nyt asiaa oikeestaan ihan toiseen,mutta oon niin onnellinen,ku oon saanu paljon uusia kavereita.Ja tää syksyn tunneputki vaan jatkuu.Kuin ihanaa oiskaan istua illat jonkun vieressä.Tai oikeestaan just sen tietyn vieressä.Ihan toivoton elämä.Tän postauksen ideana ei oikeestaan oo mikään,mulla vaan oli kuvia mitä en ollu julkassu.Yritän laittaa tän ajastettuna,että saas nähä millon tää tänne ilmestyy!
♥:v
11 kommenttia:
halaus♥
♥
voi sua ihanuus <3
aaw <3 <3 :--( voitko tehdä joskus kuvallisen postauksen sun äidistä? onko tää sun mies samasta koulusta? t. utelias
voi sua milppu ihanuus ♥
ano: toi kuvallinen postaus ei kyllä varmaankaan onnistu ! JOOOOOO ohan se (:
voi sinnuu rakasta ystävää ♥ toi kirja oikeesti oli ehkä surullisin mitä oon koskaan lukenu !
syrämmellä IKÄVÖIVÄ minä, et varmaan koskaan arvaa kuka ehehe
oon toi anonuumi joka kysy onko se mies plääplää. apua mua kiinnostaa kuka se mahtaakaan olla :D et varmaan halua paljastaa?
niin onkin surullisin mitä määkää oon koskaa lukenu :( JA JOO MINÄ TIIJÄN KUKA SINÄ OOT ♥
Juu emmää halua täällä mitään nimeä sanoa ! :)
mikä ton kirjan nimi oli minkä luit?=)
kattona tähtitaivas :)
Lähetä kommentti