mulla on ikävä sitä elämää kun olit mun vierellä joka päivä

Haluaisin olla viikon vanhassa koulussa,vanhassa porukassa,vanhojen opettajien tunneilla. Mulla on ikävä sitä,kun ootettiin tuntien alkua paraakeissa. Istuttiin terveydenhoitajan odotustilassa kaikki sylikkäin,koska oli vaan yks sohva. Naurettiin vedet silmissä ja puhuttiin kaikista maailman asioista. Käytiin ostamassa kioskista ruokaa ja istuttiin toisten harteilla. Oltiin kaiteella ottamassa aurinkoa ja vedettiin toisia alas sieltä. Mentiin yhessä syömään jokaikinen päivä ja otettiin kuvia.
 
Meidän luokanvalvoja oli paras. Hän joutu pitämään meille paljon puhutteluja ja kuulemaan muilta opettajilta siitä,miten huonosti oltiin käyttäydytty. Hän piti meitä kumminkin ihankun omina lapsinaan ja päättäjäispäivänä itkettiin kaikki yhdessä. Hän panosti meihin täysillä ja oli valmis tekemään meidän vuoks melkein mitä vaan. Luokkaretkikin onnistu sen takia,että oli tarpeeks tahtoa.

Meitä pidettiin Sessen kanssa parivaljakkona. Eniten mulla tässä onkin ikävä sitä aikaa,kun tehtiin kaikki yhessä. Oltiin ihan erottamattomia. Hän tuli meille kouluviikkoinakin yöks ja lähettiin yhessä kouluun. Meillä oli ihan omat jutut ja istuttiin melkein joka tunti vieretysten. Kasvettiin yhdessä rintarinnan 3 vuotiaista asti. Mun äiti piti Sesseä ihankun omana tyttönään ja rakasti häntä varmasti melkein yhtä paljon kun mua. Kirjotan tätä sen takia,että tänään mulle tuli tunnepurkaus. Ajattelin,että ei tää voi mennä näin. Me nähään Sessen kanssa ehkä kerran kuukaudessa,jos sitäkään. Ei vaan millonkaan oo aikaa ja jos toisella on aikaa niin sitten toisella on jotain.

Nyt mun on lähettävä tekemään läksyjä ja suihkuun. Olisin halunnu kirjottaa enemmän,mutta jos tallennan tän luonnoksiin,niin saattaa olla etten tulis julkasemaan tätä.

♥:veera